Mä oon purrut mun kynnet, mutta lakkasin ne silti punaiseksi. Kuivashampoolla saa paljon aikaiseksi. Meikkivoiteella saa paskat peittoon.

Mun esimies sanoi, että ottaa mut takaisin töihin heti, kun pystyn siihen. Se oli helpotus, mutta myös mulle lupa vaan sekoilla, nussia, vetää kamaa ja yrittää kestää tätä.

En ole halunnut mennä katsomaan D:tä, en halua nähdä sitä enkä katsoa sitä silmiin. Onneksi se paska sentään maksoi Minivaraston, että mun tavarat ei lentäneet kaatopaikalle.

Olen nukkunut pari viikkoa miehen luona, sen nimi on Kaarle, puhuu huonosti suomea, koska on ruotsalainen. Sillä on kaikkea ja mä voin antaa sen panna mua, jotta pääsen pois tästä todellisuuden hirviöstä.

Kaikki mun siskoon liittyvät asiat heijastuu muhun niin, että mä en pysty olemaan kotona enkä näkemään ketään, kenet olen tuntenut aikaisemmin.

Nään silmittömiä painajaisia joka yö. Tai aina, kun nukun. En uskalla tehdä sitä, ehkä tunnin kerrallaan, mutta heti kun olen vaipumassa, niin alan itkeä kauhusta.

Sisko oli kirjoittanut, että haluaa sen päiväkirjat minulle. Tuijotan ja nuuhkin niitä joka päivä niin, että olkapäihin särkee, polviin ja sorminiveliin. En halua nähdä siskon kirjoittamaa tekstiä, mutta toistaalta haluan lukea kaiken.

Parransänki raapii sisäreisiä. Miehelle on helppoa, kun nainen on näin turta.

Oon menny kauheeksi, kun oon nyppinyt mun reisiä, käsivarsia ja kämmenselkiä ja pelkään, että se leviää kohta naamaankin, naamassa on paljon epäpuhtauksia, mustapäitä, finnejä, ihohuokosia. Mustapäitä puristelin jo aamulla, mutta sen järeämpää en ole vielä uskaltanut kokeilla, tekisi mieli kokeilla kynsisaksia, jos niillä saisi paremmin.

Kävin lääkärillä hanskat kädessä, se katsoi niitä muttei sanonut mitään ja mä hymyilin ja kävin hakemassa Ketipinorit (1000mg/vrk) mutta en oo uskaltanut syödä niitä, koska pelkään että lääkäri haluaa sulkea mut johonkin.

Äiti on lopettanut puhumisen.