En ole syönyt pariin päivään. Kädet tärisee niin pahasti, että kirjoittaminenkin on vaikeaa. Vesilasi tippui kädestäni, kun en pystynyt puristamaan sitä. Sain onneksi juotua hanan alta. On niin käsittämättömän paha olla, että en pysty tekemään yhtään mitään. Makaan jäykkänä sohvalla ja tuijotan kattoa ja kyyneleet kutittaa korvakäytävissä. En pysty alottamaan mitään. Ajatus suihkuun menemisestä saa mut itkemään ja tärisemään hysteerisenä.

D ei ole koskaan nähnyt mua näin heikossa kunnossa. Se sanoi, että vie mut heti sairaalaan, jos sanon, että nyt.

Jos mä lasken kymmeneen. Sitten voidaan mennä.

D tilasi Kristianin pitämään mulle seuraa, kun oli itse reissussa. Se nussi mua suuhun niin lujaa, että oksensin ja Kristian vaan kantoi mut suihkuun ja siitä homma jatkui luontevasti aamusta iltaan. Oon ihan paskana ja mulla on ihan hirveet laskut ja D tuo mulle kohta pameja, että pystyn olee ja menemään huomenna töihin hymyilemään.

Kristian on ihme kyllä vieläkin naimisissa saman naisen kanssa ja niillä on jo kaksostytöt. Ne asuu Espoossa isossa valkoisessa kivitalossa, jonka pihalla on uima-allas ja Mersu ja Kristian käy töissä niin, ettei sen naisen tarvitse muuta, kuin siivota kotona ja hoitaa vauvoja. Onkohan sen pillu levinnyt niin, ettei Kristian enää halua panna sitä? Ainakin vaikutti siltä, että hetkeen ei ole päässyt nussimaan ketään kunnolla. Sääliksi käy noita perheenisiä, jotka on niin jumiutuneet siihen vankilaansa, että mun paneminen nostaa niiden itsetuntoa.

Ulkona on kylmä ja tuulista ja aurinkoista. Jäädytän itseäni partsilla ja poltan tupakan toisensa perään ja vilkuilen tielle, josko D:n auto ajaisi parkkikselle. D nousisi autosta, tulisi ovesta sisään ja saisin olla sen voimakkaiden käsien sisällä turvassa kaikelta.

D:n kanssa on ollut tosi ihanaa. En voi kieltää sitä, vaikka pyörittelisin asiaa miten tahansa päin pääni sisällä. Se on ryhdistäytynyt kummasti kuluneen vuoden aikana, jättänyt ylimääräiset rötöstelyt (ei kuulemma jaksa enää istua) ja hommannut itselleen päivätyön. Siis D päivätyössä on jotain niin... omituista. Nyt siis ollaan näennäisesti tavallisia kummatkin: käydään päivätöissä, tehdään viideltä iltaruokaa, lenkitetään koiria, saunotaan illalla vedetään välillä lainit, jotta seksi olisi entistäkin nautinnollisempaa ja saikutetaan töistä, jotta voitaisiin jatkaa loputtomiin.

Olen huomannut, kuinka se on katsellut mua sillä tavalla, silleen vakavalla tavalla pohtivasti, mietiskellen ja tutkien mua päästä varpaisiin, että olisiko tuosta vaimokkeeksi ja voitaisiinko me olla yhdessä.

Eilen se suuteli mua eteisessä normaalia pidempään niin, että meinasin pökertyä euforiasta ja sanoi, että haluaa mennä mun kanssa naimisiin. Sitten sain kuusi orgasmia ja lattialle jäi minun muotoinen kostea jälki.

Mä sanoin, että joo, mennään vaan.

Olen kussut muutaman ihmissuhteen vastapainoksi niille ihmissuhteille, jotka sain vähän aikaa sitten. Olen sanonut mitä ajattelen oikeasti (eli siis olen ollut jotain mieltä jostain, mikä on aivan outoa, koska musta tuntuu, että mulla ei ole ollut vuosikausiin mitään järkeviä mielipiteitä mistään) asioista ja siitä, mitä minusta puhutaan. Ehkä on parempi saada huonot ihmissuhteet pois harteilta, niin voi jatkaa eteenpäin kepeämmin hartein. Silti surettaa, mutta toisaalta ei - olen kaivannut kunnon irtiottoa ja vanhasta irtaantumista (D:stä en näköjään kykene irtaantumaan millään; tälläkin hetkellä hän nukkuu sängylläni).

Kuoleman toive on palannut. Päiväsairaalasta ei ollut muuta, kuin haittaa, joten lopetin sen ja palasin töihin. Työpäivien luomat rutiinit pitävät pääni rippeet edes jotenkuten kasassa, enkä sitäpaitsi kestä stressiä raha-asioista. Näen joka kulman takana mahdollisuuksia: tässä voisin heittäytyä auton alle, tältä sillalta voisin hypätä moottoritielle, tuosta pääsisin kiipeämään katolle, D:llä on se ysimillinen Sig Sauer.

On niin hirveä ikävä T:n luokse, että keuhkoja vihloo ja hengitys on pinnallista. Itkeskelen illat ja pyörin kotona, otan D:n luokseni saadakseni edes jotain lohtua ja tuttua.

Puistoissa on tuttuja kasvoja, joiden nimiä en muista, mutta jotka muistavat minut ja tulevat halaamaan. Kehuvat että oletpas laihtunut ja joku mies taputtaa pyllylle. Viinipullon jälkeen hymyni muuttuu välinpitämättömäksi ja etsin sumuisten katseiden joukosta jotain, joka pitäisi minusta kiinni ja näyttäisi, että olen olemassa ja edes yhden yön tärkeä.