Koko syksy meni on-offilla sairaalassa ja kotona. Katkolla-sairaalassa-kotona. Saatanan kalliiksi tulee, sen voin sanoa.

Muutin takaisin pk-seudulle. Nyt olen ollut pari viikkoa taas siviilissä. Olen yrittänyt kuolla koko syksyn, mutten ole erinäisten ihmeellisten sattumusten vuoksi siinä onnistunut, kuten en muulloinkaan tämän saatanallisen 29-vuotisen taipaleeni aikana. Haluaisin kuolla ennen, kuin täytän 30, koska tämä ei tästä enää muutu miksikään. Olen hyväksynyt sen. Lääkärit ovat neuvottomia.

How fucking awesome is that. No, onneksi kukaan muukaan ei elättele toiveita mun suhteeni. D:lläkin on joku uusi huora.

Mulla on kolme vilttiä ympärilläni ja silti paleltaa. Keloidiarvet kutittaa aivan saatanasti ja niiden välissä olisi vielä helposti puhkottavaa ihosolukkoa.

Vieläkö joku lukee tätä paskan jauhamista? Mitä teille kuuluu?