Norflex 200mg, Seronil 60mg, Buspiron 30mg, Opamox 50mg. Silti olen pinkeä kuin viulun kieli, päässä vaan vähän pyörii, mutta ahdistaa, ahdistaa niin paljon koko ajan eikä se mene koskaan pois, niskaan sattuu niin vitusti että itkettää, mun sydämeen ja aivoihin sattuu, en halua tajuta mistään mitään enkä ajatella mitään. En halua enää ymmärtää yhtään lisää mistään, varsinkaan itsestäni, enkä tietää asioista, joita mulle on tehty tai sanottu tai aiotaan tehdä tai sanoa.

Haluun mennä lillumaan semmoseen muoviseen palloon veden päälle, vaan maata siellä pallossa ja kuvitella että olen tyhjiössä ja painoton, varsinkin painoton, enkä 67,4kg.

D ei tajua miksi sohvalla makaaminen tuntuu niin sietämättömältä, se paikallaan olo, kun pitää ajatella koko ajan, että D makaa mun takana ja koskettelee mun rintoja ja vatsaa, heitän sen kättä koko ajan pois, älä koske mun vatsaan saatana, koko ajan pitää olla tietoinen siitä, että siinä se koskee muhun ja tuntee mun ällöttävän ruumiin vasten omaansa.

Voin sanoa, että en toivo haimatulehdusta kenellekään. En edes pahimmalle viholliselleni (vaikkei minulla sellaisia olekaan, kai). Tällä kertaa tulehduksen aiheutti tosin sappikivi, eikä alkoholinkäyttö, eli sikäli positiivista. Mahassa on reikä ja olo on niin heikko, että olen varmaankin koko loppuviikon vuodelevossa. D jopa otti palkatonta lomaa, jotta voisi olla mun kanssa ja seurata vointiani. Ja pitää musta hyvää huolta.

En ole pystynyt syömään kunnolla reiluun viikkoon. Kylki- ja lonkkaluut tuntuvat ihanilta, kun niitä sivelee. Ne tuntuvat parhaiten tietysti selällään maatessa, mitä olen tehnyt tässä jo hyvän aikaa. Sivelen alavatsaani. Miten voi olla mahdollista, että siellä lilluu taas jotain soluja, jotka jakautuvat. D kantaa mulle jugurttia ja hedelmiä ja itse tekemiään lihapullia. Syön velvollisuudentunteesta. Koska on pakko, että paranen kunnolla. Pakko, että voidaan mennä joulukuussa naimisiin. Että voidaan muuttaa mun tavarat tänne mahdollisimman pian.

Pienehköstä takapakista, kivusta ja särystä huolimatta olo on omituisen auvoinen, onnellinen ja täyttynyt. Tällaista olotilaa olen hakenut lähinnä päihteistä. Nyt olen selvinpäin. D:n käsi vartaloni ympärillä pelastaa kaiken. Kaikki on hyvin.