Heräsin sunnuntaina kahvin tuoksuun ja Simpsoneiden alkumusiikkiin, hyräilyyn, koirien kynsien napinaan lautalattialla, takassa rapisi ja mua palelsi. Oli hirvee viskipäänsärky.

Samu.

Mun tähtisilmäinen ihana hauska höpsö tallipoitsu, joka koskee mua haparoiden, mutta innolla ja se oppii nopeesti. Se on älykäs, hauska, tosi lapsellinen ja silti niin hiton ihana ja seksikäs. Ollaan muhinoitu torstaista lähtien mun kämpillä, Samulla on ns. lomaa. Kylillä puhutaan. Se ei haittaa, koska mä olen niin onnellinen ettei mun tarvitse nukkua yksin (tai koirien ja kissan kanssa).

Mun kännykkä piippailee joka päivä, ihmiset kyselee tiedustelee utelee pyytää anoo uhkailee. Mä painan C-kirjainta ja hymyilen.

Ihanaa kun ei tarvitse käyttää meikkiä eikä värjätä hiuksia eikä käydä suihkussa 4 kertaa päivässä. Tai pestä käsiä 5 kertaa aina kun tuntuu siltä. Mua ei edes pelota täällä mökissä, tai on tässä 65 neliötä että kai tää on talo.

Tähdet näkyy täällä pilvettöminä öinä tosi kirkkaasti. Se on ihanaa. Ja mä pidän koko ajan takan päällä ja talon lämpimänä, täällä haisee aina vähän savulta ja palavalta puulta ja kipinöiltä.

Kävin stadissa hoitamassa velvollisuuksia viime viikonloppuna ja kaikki vainoharhat vaan hyppi niskaan jokaisella tutulla kulmalla. Ja himot, ja pidin huppua päässä ja aurinkolaseja naamalla ettei kukaan tunnistaisi mua. Se meni niin hyvin että olin vaan kännissä kun tulin takaisin. Se johtui ravintolavaunusta.

Tänne pitää tilata Alkosta jos jotain haluaa. Se on aika hyvä vähentämiskeino, kun ei kehtaa tilata 10 litraa punkkua joka toinen päivä.

Kertokaa muuten te, jotka luette mun blogia, keitä ootte?