Ei ne pitäneet minua siellä, kuin kolme yötä. Onneksi, alkoi puuduttamaan se makoilu ja joidenkin kesähoitsujen säälittävät yritykset saada keskusteluyhteyttä aikaan. Ei minuun kannata niiden nuoruuden innokkuutta ja energiaa hukata - liian monet ovat hukanneet jo, turhaan. Satoja, satoja tuhansia euroja, satoja, satoja tunteja terapioita, öitä inhottavissa lakanoissa, ruiskeita, pillereitä, sidetarpeita, tikkejä, kyyneleitä.

Olen edelleen sama. Pisteessä A. Lääkäri pyysi arvioimaan tilanteeni "kehittymistä" vuodesta 2007 tähän päivään asti. Sanoin, että olen edelleen sama. Pisteessä A. Lääkäri oli hiljaa liian kauan, aloin jo hermostuneena vitkutellanitkutella tuolilla, hiki alkoi puskea ohimoille. Kirjoitti tarvittavan reseptin ja mölisi jotain, en jaksanut keskittyä. Halusin vaan pois, hymyilin ja esitin reipasta, että kyllä tästä taas selvitään, kuten aina. Kiitos kun kuroitte minut kasaan, heippa ja apteekin kautta kotiin.

T alkaa olla aivan finaalissa. Sen näkee siitä pelonsekaisesta katseesta, kun se tulee kotiin; se juoksee raput ylös, ja siitä jäykästä asennosta, kun minä tulen kotiin ja hän istuu sohvalla odottamassa kännykkä kädessä. Se pelkää. T ei ole enää sama, kuin silloin, kun tapasimme. Se eloisa, huumorintajuinen, energinen ihminen on kuihtunut. Se pelkää minua ja sairauttani.

Kotona ilmapiiri on kylmä ja kireä. Väkisin nukumme lähekkäin kummankin vartalot jännittyneinä. Tiedän, että kohta räjähtää, jokin laukeaa, ja sitten tämä kaikki on ohi, ja voin myydä sormukseni ja syöksyä syvemmälle itsetuhoon.

Siinä vaiheessa suunnitelmani on selvä. Siinä vaiheessa en enää välitä - en mistään. Sitten minä tapan itseni.

Kaksi vuorokautta sitten minä näin ne miehet, ne olivat yhdessä, näyttivät juonittelevan ja liottivat yököttäviä, paksuja huuliaan kaljassa, heillä oli aurinkolasit ja kynityt tukat ja paksut niskat ja pystyin haistamaan sen pinttyneen hien ja pölyn ja sähkön ja metallin. Ne olivat jo vanhoja, mutta en voinut erehtyä heistä, sehän on selvää; jo edellisen korttelin takana alaselkää alkoi vihloa pahaenteisesti ja jouduin nojaamaan hetken, hengittämään syvään ja ihmettelemään, mitä tapahtuu. Sitten näin ne, sitten tajusin, vatsassa meni kaikki ylösalaisin ja sielu tuntui karkaavan korvista sieraimista silmistä jonnekin, se meni pois ja minun ruumiini hoiperteli terassin ohi, mutten ollut siinä onneksi kuitenkaan, vaikka tiedän olleeni.

Päätin yrittää kirjoittaa, sillä olen vieläkin sellaisessa oudossa usvassa, eikä mikään ole todellista. Eilen liu'uin makaamaan tutulle betoniselle keittiötasolle, mutta kylmä ei tuntunut kylmältä, eikä kyrpä kyrvältä, eikä viini auttanut, eikä bupre, eikä veitsi, koska tuntoaisti on vinossa ja väärin, enkä minä ole olemassakaan ja ainoa asia, jonka tunnen on jatkuva kylmänväre jokaisella neliösenttimetrillä ihollani, jonka väitetään olevan minun.

Lihaksissa ei ole voimaa, luiden avulla köpöttelen vain, joku liikuttaa niitä eteenpäin, enkä minä näe vaaroja enkä osaa niitä pelätä.

Katkolla käyminen se vasta onkin mieltä ylentävä kokemus. Katsoa sitä oksentamista, ripulointia, ahdistusta, deliriumia. Tunsin itseni selväjärkisemmäksi, kuin aikoihin, kun ensimmäisen kuivapäivän hikoiltuani ja täristyäni aloin palata normaaleihin olotiloihin. Ehkä mun ei olisi edes tarvinnut mennä sinne, olisin pärjännyt kotonakin, mutta kun siltä tuntuu niin siinä se. Hoitsun kanssa keskustelut pelastivat mut siltä, että olisin joutunut pitämään seuraa yhdelle puolitutulle (olenkohan nussinut sen kanssa joskus, en ole varma), joka onneksi lähti parin tunnin päästä mun asteltua ovista sisään. Nukuin varmaankin 20h putkeen, ainakin pääkopassa tuntui aika muhjuiselta kun heräsin, enkä edes välittänyt kysyä kellonaikaa.

T tulee ylihuomenna, eli mulla on vielä pari päivää aikaa kerätä kappaleitani kokoon, siivota kämppä ja hakea koirat maalta. Parannella haavaa ja yrittää olla katsomatta pankkitilille (-251,20€). D on soittanut tänään 7 kertaa ja mun päänsisäinen käämi kärähtää näillä sekunneilla, jos se mies ei usko, että mä en halua. Tänään. D tietää, että saa mut ympäripuhuttua, siksi se on niin sinnikäs. En ymmärrä - käsittääkseni sillä on ihan huomattavasti mua paremman näköisiä tipuja siinä ympäristössä, mutta silti se kärttää.

Huomenna töihin. Jakku päälle, huulipunaa, tukka ponnarille, lasit nenälle ja hymy perseeseen.

Perseeseen sattuu (itse asiassa jokaiseen reikään), pesukone hurrailee spermaiset lakanat (kaikki evidenssit pois), kortsut tungin roskiksen pohjalle Fairykuorrutteisten dallaspullien alle, irstaat muistot eivät kyllä liukene millään - trust me, yritetty on.

"Tuliaiseksi" tuotu Châteameuf-du-Pape Domaine de Nalys Réserve toimittaa stögiksen virkaa, vuoroin nauran, vuoroin itken:

vittu miten oli ihanaa,

vittu miten oli samalla kuitenkin kamalaa,

näkiköhän naapurit? Jos eivät, kuulivat varmasti.

Miksei T voi paiskata minua parvekkeelta, "VITTUUN TÄÄLTÄ VITUN HUORA", miksi se on niin kiltti, lempeä ja loputtoman ymmärtäväinen.

Kun mikään ei muutu, olen huora perusluonteeltani, narkkarihuora, and that's me.

Ystävä pakotti nakertamaan pizzanreunaa, minulle ei maistunut, vaan join siiderin seuraksi. Hän kyseli kuulumisia, kertoi omistaan, gradun valmistumisesta ja omistusasunnosta, siitä kuinka e-pillerit on lopetettu ja nyt vaan odotellaan sitten niin. Nyökyttelin ja alkoholi laittoi minut jopa nauramaan, itsestäni en kertonut mitään,

en mitään, koska "ok" on yhtäkuin ei mitään.

Koska ei minussa ole mitään.

Itkettää kaikki, maha on tuskasta niin kipeänä, että olen taas laihtunut normaaliksi, enkä ole enää lähesylipainoinenkuvottavatankki. Käperryn yksinäisyyteen, makaan keittiön pöydällä puhallellen savuja lampunvarjostimeen ja tuijotan lumoutuneena, kun savu muljuaa reunojen yli kohti kattoa ja sujahtaa sitten ilmastointikanavaan humps. Poltin pöytään vahingossa mustan aukon, en saisi polttaa sisällä koska T sanoo niin, mutta nyt kun se ei ole täällä ja minua itkettää, en välitä.

Valkoisessa topissa on punaviiniroiskeita ja jotain vihreää, hiukset ovat vahaiset, sormet nikotiinista kellertävät. Ranteeseen sattuu, pamautin jänteiden läpi puukon eilen, ritsräts, ja nyt tosiaan sattuu, vaikka Panacod, hatsi ja punkku on olleet aktiivisessa käytössä oikeakätisesti. D ja K ovat tulossa tänne illalla, olisi käytävä suihkussa, meikattava ja tuoksuttava himottavalta ja käyttäytyä nätisti. En kovin akrobaattisiin naintisuorituksiin tällä kädellä kykene, mutta eiköhän kaksi miestä jotain käyttöä mulle keksi.

Itken vähän vielä, vielä vähän aikaa ja sitten menen suihkuun ja unohdan.