Perseeseen sattuu (itse asiassa jokaiseen reikään), pesukone hurrailee spermaiset lakanat (kaikki evidenssit pois), kortsut tungin roskiksen pohjalle Fairykuorrutteisten dallaspullien alle, irstaat muistot eivät kyllä liukene millään - trust me, yritetty on.

"Tuliaiseksi" tuotu Châteameuf-du-Pape Domaine de Nalys Réserve toimittaa stögiksen virkaa, vuoroin nauran, vuoroin itken:

vittu miten oli ihanaa,

vittu miten oli samalla kuitenkin kamalaa,

näkiköhän naapurit? Jos eivät, kuulivat varmasti.

Miksei T voi paiskata minua parvekkeelta, "VITTUUN TÄÄLTÄ VITUN HUORA", miksi se on niin kiltti, lempeä ja loputtoman ymmärtäväinen.

Kun mikään ei muutu, olen huora perusluonteeltani, narkkarihuora, and that's me.

Ystävä pakotti nakertamaan pizzanreunaa, minulle ei maistunut, vaan join siiderin seuraksi. Hän kyseli kuulumisia, kertoi omistaan, gradun valmistumisesta ja omistusasunnosta, siitä kuinka e-pillerit on lopetettu ja nyt vaan odotellaan sitten niin. Nyökyttelin ja alkoholi laittoi minut jopa nauramaan, itsestäni en kertonut mitään,

en mitään, koska "ok" on yhtäkuin ei mitään.

Koska ei minussa ole mitään.