Turvallinen, tavallinen, tasapainoisuuden mahdollistava elämä on niin ahdistavaa; tunnen tukehtuvani, kuin olisin kahlittu, suukapula, sidottu päivärytmiin. Kaipaan epätasaisuutta, epävarmuutta, sekavuustiloja ja kaikkea sitä, mitä joskus olin. Nyt olen kuihtunut, kasaanpainunut, mitäänsanomattoman flegmaattinen, lähes ylipainoinen, saamaton paska.

"Taas puhut itsestäsi negatiiviseen sävyyn", --- njoo joo, kyllä mä tiedän, että tästä itsensä soimaamisesta pitäisi päästä eroon, mutta kun!

Duunissa on tuskaa, mutta pakotan itseni ylös joka aamu. Sairaspäivärahalla ei yksinkertaisesti elä, vaikka T:lla onkin hyvät tulot. Rakenteettomat päivät takaavat sen, että vietän tunti toisensa jälkeen siideriä lipittäen jossain puistossa ja päädyn nussimaan tuntemattomia. Nyt on sentään ryhti ja kuri ja järjestys ja palkka ja vastuu.

Olen niin vitun onneton.

 

 

1. Nimeä 15 bloggaajaa

2. Kerro heille tunnustuksestasi

3. Kerro 7 satunnaista faktaa itsestäsi

4. Kiitä bloggaajaa jolta sait sunnustuksen 

5. Lisää The Versatile Blogger Awardin kuva postaukseesi

 

En nyt pysty luettelutöihin. Ajatus kulkee liian hitaasti, enkä edes osaisi nimetä viittätoista blogia. Luen ehkä kolmea blogia tällä hetkellä.

 

1. Asun Helsingissä.

 

2. "Perheeseeni" kuuluu kihlattuni, 3 koiraa, 2 frettiä ja iso merivesiakvaario. Kaikki sulassa sovussa keskenään. Vanhempani erokriiseilevät. Mummo on tärkein.

 

3. Soitan selloa, käyn harjoituksissa n. kerran kuussa.

 

4. En ole käyttänyt huumeita noin kuukauteen.

 

5. Sairastan syömishäiriön aiheuttamaa sydänsairautta.

 

6. Valmistun maisteriksi näillä näkymin vuonna 2014.

 

7. Rakastan vaeltamista ja luonnon keskellä olemista. Haaveenani on muuttaa joskus keskelle metsää.

Ruuan kanssa taistelu on yhtä helvettiä. Aloitan joka päivä täsmäsyömisen (täsmätäsmätäsmätäsmätäsmä): aamulla kaksi keitettyä munaa, mustaa kahvia, verigreippi, ruisleipäsiivu juustolla, leikkeleillä ja voilla. Lounaaksi UniCafesta jotain vähähiilarista, ihmishulinaa, ärsyttävän paskantärkeitä opiskelijoita - istun yksin aurinkolasit päässä, syön mekaanisesti, täsmätäsmätäsmä, nielen väkisin, nyyhkytän vessassa ahdistusta ja skippaan luennon. Sujahdan Alkon kautta Tokoinrantaan, lääkkeet jäi himaan. Joku pitkätukkainen vähän vanhempi mies liittyy seuraan, sillä on vahvat kädet ja viisaat sanat, kauniit silmät ja pehmeät hiukset. Meitä yhdistää elämän tyhjyys ja yhteinen humala.


Kello on kolme iltapäivällä, räsymatto hiertää selkää, UniCafen mössöt tursuaa happamina kurkkua pitkin ylös, tuntuu samanaikaisesti niin hyvältä ja niin pahalta, repeän kahtia, hikipisaroita tippuu rinnoille, huulipunat poskilla, hiukset kourassa, iso kyrpä ja ekstaasi.