Letkuruokinnan uhalla olen yrittänyt syödä enemmän - oksentamisen määrä on suoraan verrannollista syödyn ruuan määrään. Elimistöni tuntuu suorastaan hylkivän ruokaa: saatuani ravintoa sisuksiini alkaa vatsalaukkuni kouristella ja puskea safkaa takaisin ruokatorveen. Happamien, katkuisten nesteiden nieleskely on aiheuttanut sen, että kurkkuni on järkyttävän kipeä ja ärtynyt, mikä taas vaikeuttaa syömistä huomattavasti. Itken ja nielen mietoja sosekeittoja, Nutridrinkkejä, kaikenmaailman vitun kapseleita ja pillereitä. Nenämahaletku ei paljon inspaisi, mutta kohta ei kai muutakaan voi. Vitun refluksi. Vitun bulimia. Vitun vittu.

Keittiöremontti on vihdoinkin ohi. Olen tyytyväinen, kun saan valmistaa miehelleni ruokaa kauniissa keittiössä. Istumme ruokapöydän ääressä hänellä edessään herkulliselta tuoksuvaa ruokaa, minä imen ravintolisää. This is romance.

En ole poistunut kotoa neljään päivään, sillä ikkunalasin takana vaaniva kamala pakkanen ahdistaa minut peiton alle. Koiratkaan eivät viihdy ulkona pikaista pissaa kauempaa, enkä todellakaan rupea tuo yhden itsepäisen hölmön kanssa tappelemaan toppapuvun päälle laittamisesta...

Elämäni on tylsää ja tasaista ja tavallista. Lääkkeet toimii, en ole juonut pitkään aikaan. Viikko taukoa viimeisistä viivoista. Täähän menee hyvin, eiks niin?

Paino tosin putoaa ja putoaa... tänään 5kg vähemmän, kuin kaksi viikkoa sitten. Se alkaa jo näkyä, mutta kun enää kolme kiloa alipainon puolelle.