En ole poistunut kotoa neljään päivään, sillä ikkunalasin takana vaaniva kamala pakkanen ahdistaa minut peiton alle. Koiratkaan eivät viihdy ulkona pikaista pissaa kauempaa, enkä todellakaan rupea tuo yhden itsepäisen hölmön kanssa tappelemaan toppapuvun päälle laittamisesta...
Elämäni on tylsää ja tasaista ja tavallista. Lääkkeet toimii, en ole juonut pitkään aikaan. Viikko taukoa viimeisistä viivoista. Täähän menee hyvin, eiks niin?
Paino tosin putoaa ja putoaa... tänään 5kg vähemmän, kuin kaksi viikkoa sitten. Se alkaa jo näkyä, mutta kun enää kolme kiloa alipainon puolelle.
Talvi on hurjan masentavaa, viimeisetkin motivaatiot tehdä mitään katoaa. Hienoa että päihteidenkäyttö on jotenkin hallinnassa! Sen valkean kanssa ei taida olla mahdollista elää täysin normaalisti ja onnellisesti... Onneksi itsekin tän oon tajunnut, ja nyt melkein kaksi kuukautta ilman. Ja sama linja jatkukoon, en kaipaa sitä enää elämääni. Mutta koita pitää syömisasiatkin kunnossa, se on kyllä toinen suuri este onnen tiellä...
VastaaPoista