perjantai 19. kesäkuuta 2015

Ei helvetin kuustoista. En ole pitkään aikaan ollut näin vitun sekaisin näin montaa päivää putkeen. Nyt alla on vasta kuusi siideriä, joten kykenen kirjoittamaan, mutta laukussa sykkii piripussi ja sydän hakkaa eläimellisen perseseksin jäljiltä. Kädet tärisee, itkettää ja naurattaa samaan aikaan.

Mitä mä teen. Mikä vittu mun pointti on.

En uskalla käydä lääkärin määräämissä verikokeissa, koska mun maksa on niin paskana, että hävettää.

Alan taas aktiivisesti haaveilla kuolemasta. Se tuntuu olevan nyt lähempänä, kuin koskaan.