Asiat vaan soljuu eteenpäin. Kun ei ne pitäneet mua siellä kuin kolme viikkoa, niin ihan hyvä. Mummo sanoi, että se maksaa laskun taas. Hymyilin puhelimelle ja lupasin tulla kevättalkoisiin. Siellä saa työntää kädet multaan.
Mun kaikki tunteet on valutettu jo pois, nyt vaan oon ja kävelen ja meen ja teen, mutten enää naura enkä itke. Hyvää on se, että en tarvii edes päihteitä kestääkseni mitään, koska ei oo enää mitään.
