Koko syksy meni on-offilla sairaalassa ja kotona. Katkolla-sairaalassa-kotona. Saatanan kalliiksi tulee, sen voin sanoa.
Muutin takaisin pk-seudulle. Nyt olen ollut pari viikkoa taas siviilissä. Olen yrittänyt kuolla koko syksyn, mutten ole erinäisten ihmeellisten sattumusten vuoksi siinä onnistunut, kuten en muulloinkaan tämän saatanallisen 29-vuotisen taipaleeni aikana. Haluaisin kuolla ennen, kuin täytän 30, koska tämä ei tästä enää muutu miksikään. Olen hyväksynyt sen. Lääkärit ovat neuvottomia.
How fucking awesome is that. No, onneksi kukaan muukaan ei elättele toiveita mun suhteeni. D:lläkin on joku uusi huora.
Mulla on kolme vilttiä ympärilläni ja silti paleltaa. Keloidiarvet kutittaa aivan saatanasti ja niiden välissä olisi vielä helposti puhkottavaa ihosolukkoa.
Vieläkö joku lukee tätä paskan jauhamista? Mitä teille kuuluu?
Luen.
VastaaPoistaJoskus tuntuu, tai ehkä aina, ettei nämä adiat kuitenkaan miksikään muutu. Itsellä sama tunne, vaikka osittain eri asiat kuin sulla.
LUEN!!!
VastaaPoistaJa kyttäilly monta kk millon siusta kuuluu jtn...
Ehkei siltä tunnu,
mutta kaikella on tarkotuksensa..
Niin hyvällä kun pahallakin..
Nokka pystyyn vaan <3
Täällä ollaan. Tsemiä.
VastaaPoistaMinäkin täällä vielä, hei, enkä usko että tulen koskaan lopettamaan tämän seuraamista. Vuosia kun on näitä sun juttujasi lukenut (6 vuotta?), niin vaikea kuvitella lopettavansa, se on vähän kun menettäisi jonkun ystävän. Tai jotain. Vaikka mulla itselläni meneekin nyt paremmin, niin jostain syystä sun juttusi kolahtaa aina.
VastaaPoistaJaksele <3