1,5 kuukautta kestänyt jatkuva sairastelu vetää yleiskunnon ihan matalaksi. Silti koskaan ei ole tarpeeksi kipeä, että voisi olla rehellisesti saikulla, eikä feikkisaikulla "köh köh sattuu ja ripuli lentää". Nokka on tukossa, pää on tukossa, keuhkot on tukossa, silmät ei liiku, ne kuivuu ja rahisee luomien alla, nenästä valuu verta (ohuiksi syöpyneet limakalvot aiheuttavat tämän jokatalvisen punaisen ongelman, siksi en käytä valkoisia talvitakkeja), sormenpäät sinertää, hyvä kun jaksaa kävellä metron raput ylös. Alaspäin mennessä huimaa niin, että oksennus meinaa lentää edessäolevan mummon turkismyssylle.

Ostan kilokaupalla appelsiineja, verigreippejä ja muita sellaisia kirpeitä juttuja, joissa on varmasti paljon vitamiineja ja muita hyviä juttuja. Puristan niistä mehuja, joita juon.

Paino on pudonnut 7kg about kahdessa viikossa. Tämä ei voi olla enää normaalia. Lääkäri sanoo, että lopetaseoksentaminen, aineenvaihdunta lässynlää on hidastunut lässynlää ja toisaalta sen myös nopea lässynlää ja sekaisin entäs sitten nuo e-pillerit lässynlää juotko vettä jne.

Niinpä vedän maksimit Panacodia, lisäksi Sirkkoja ja helvetisti teetä. Tuijotan Ozia valkoisena peiton alla sohvaan uponneena, litkin sitä teetä enkä tajua mitään, välillä nukahdan ja havahdun ja kelaan taaksepäin, pahoittelen T:lle, etten ole kokkailu tai seksituulella, kun sattuu ja särkee.

Ehkä jään sittenkin tänne. T osaa kuunnella ja jutella ja vastaanottaa ja antaa anteeksi. Meillä on nyt rauhallista ja voidaan nojata toisiimme sohvalla ihan normaalisti.

Minähän tässä se tuuliviiri olen.