Tulipa tutustuttua vihdoinkin paikallisen sairaalan psykiatriseen puoleen. Ketipinoria menee taas hevosen annos, alkaa pahin psykoosi olla ohi. Kivaa, tuota kaveria ei olekaan näkynyt hetkeen. 2 viikkoa stimulantteja + minä = ei.
Tilasivat mun tiedot Helsingistä ja lääkärin naamalta en kyennyt havaitsemaan yhtäkään positiivista ilmettä. Miten pienistä nyansseista ymmärretyksi tulluksi tunteminen onkaan kiinni.
Itkettää. Kävin terveyskeskuksessa poistattamassa tikit vaikka olisin voinut poistaa ne itsekin, käsi on aivan vitun turvonnut ja tikkien rei'istä puski keltaista, kuvottavaa mätää ja kudosnesteitä. En tiedä millä ruostuneella sapelilla/lasinsirulla olen itseäni silponut. Sentti, niin olisin osunut luuhun. Tetanusrokotus on voimassa, joten nyt lähinnä odottelen tuleeko merkkejä verenmyrkytyksestä tai pahemmasta infektiosta.
Sun blogista tulee kyllä usein sellanen olo että ei voi olla- ei sillä ettenkö uskois, vaikkakaan ei ehkä haluais uskoa. Mut uskomattomista asioista oot selvinnyt ees jotenkin
VastaaPoistaJoo siis mun arkielämä on tylsää ja tasaista ja sitä kompensoin sit päihteillä ja mun pää viipottelee omia reittejään. Paska lentää tuulettimeen, oon jo tottunut siihen niin, etten hätkähdä pienestä.
VastaaPoistaPitääkin käydä kattomassa ootko sä päivitellyt omaa blogiasi :)