Kuuntelen Michael Bubléta absurdissa ympäristössä. Rinnassa helisee, sellaisia kipinämäisiä nipistelyjä, maha ihan kuralla; kun on niin hyvää seuraa, että meinaa tukehtua omaan group-enthusiasmukseensa.

Seuraavan aamun karu herätys ei ole kivettynyt fossiiliksi ihanana, kepeänä ja rattoisana muistona eilisillasta, vaan se on kaivertanut oudot, ufoistisen graafiset muotonsa poskeeni, otsaani ja tisseihini, vierittänyt jonkun täysin oudon näköisen ihmisen viereeni, sillä on muna kovana ja se on hyvännäköinen vielä aamullakin, joten nussitaan ihan hirveällä raivolla...

...kampaan itku silmässä tukkaani sen säälittävällä kammalla, eikä mikään toimi tai tunnu hyvältä ja sen hammastahnakin on ihan kuivunutta ja paskaa. T haistaa heti, että oon ollut dokaamassa. Piriä se ei onneksi haista.

Harkitsen viimeviikkoisten (mikä on ajantaju? onko sitä? okei, paperissa on, että seitsemän vuorokautta, eli 27,50€ kertaa seitsemän, tai jotain kai?) tai kaikkien häpeällisten juttujen poistamista.

Ei sovellu katsokaas, jos on kreiviä, aatelia, kuningatarta tai muuta semmosta. Tiedätte kuitenkin.