Haluaisin kuolla. Poistua tästä elämänkierrosta. Ei minusta ole mihinkään. En voi hyvin, enkä ole koskaan voinutkaan hyvin. Tai okei, neljävuotiaana tykkäsin asioista. Nykyään tykkään itsetuhosta.

En kuitenkaan uskalla tappaa itseäni. Se on jännää. Nitkutan tässä paskassa minuutista toiseen, aiheutan toisille jatkuvaa kärsimystä. Mikään ei helpota, kuin hetkeksi. Ei mikään. Kaikki ovat väsyneitä minun hoitamiseen ja huolehtimiseen. No, onhan tätä jo kestänytkin yli 10 vuotta. Muutan ympärillä olevat ihmiset jääksi tai puuksi tai joksikin sellaiseksi.

En muista, milloin olisin jutellut isäni kanssa edes puhelimessa. Sain häneltä eilen sähköpostiviestin, joka oli lähetetty sadalle kahdeksallekymmenelle muullekin ihmiselle. Viestissä luki punaisella kaunokirjainfontilla "Rauhallista joulua". Poistin viestin ja nielin itkun, joka pyrki ylöspäin. Äiti tiedustelee tekstarilla noin kerran viikossa, olenko elossa. Sisaruksilla on omat elämänsä ja kärsimyksensä.

Suunnittelen pahoja asioita. Kostoa.