Vointi on kohentunut huimasti parissa viikossa. Vähän lisää Ketipinoria iltoihin, niin kummasti alkaa taas mieliala kohoamaan. Olen pirteämpi ja energisempi, vaikka aamupäviät menevät vielä hieman kohmeessa. Onneksi ketiapiiniin tottuu nopeasti.

Päätin jättää opinnot hetkeksi kokonaan, ja ilmoittauduin poissaolevaksi yliopistolle nyt kevääksi ja ensi syksyksi. Olen töissä ja elämä on tasaista - juuri sellaista, kuin pitääkin. Arkirytmistä. Uuden vuoden vietin Tukholmassa T:n kanssa, yövyttiin söpössä hotellissa ja yritettiin keskustella asioista huonoin tuloksin. Nitkutellaan yhdessä jollain käsittämättömällä voimalla.

Unohdin Teron, enkä ole nähnyt D:tä hetkeen - onneksi. Hän tuntuu kadonneen, kuin tuhka tuuleen ja hyvä niin.

Olen pysytellyt sivistyneessä viinin lipittämisessä. Alkoholin ja satunnaisten bentsojen lisäksi ei mitään muuta. USKOMATONTA. Ja mun pää tuntuu kestävän tätä ihan hyvin.

Tänä vuonna haluan olla onnellinen.