Olen pitänyt blogia, jonka aiheena on epätoivoinen rimpuilu jo kohta 4 vuotta. Vai 5? En pysty muistamaan niin kauas menneisyyteen. Onneksi olen poistanut edellisen blogin, sillä sen kaiken hirveän kertaaminen olisi liikaa. Pelkkä asioiden muistelu aiheuttaa hirveää puistatusta ja sellaista häpeää, sellaista sietämätöntä, ettei sitä voi edes kestää mitenkään.

En tiedä, onko tämän blogin pitämisellä enää mitään mieltä. Johtaako se mihinkään, pitäisikö sen johtaa? Jaksanko enää jatkaa tätä valitusta ja paskanjauhamista. Onko tässä enää mitään mieltä? Miksi jatkaisin? Musta tuntuu, ettei mulla ole enää mitään sanottavaa, mitään kerrottavaa, mitään. Mussa ei oo mitään uutta enää. Oon vaan tätä samaa vanhaa jauhamista.

Voi olla, että poistan tämänkin blogin.

Elämäni on ihan kivaa aivokemiallisista pyörremyrskyistä huolimatta. Ehkä olen vaan itsekeskeinen kakara, joka juoksee nautinnon perässä. En tiedä.