En kehtaa sanoa mummolle, että täkki haisee vähän homeelta. Tärisen sen alla, päätä särkee niin paljon, että itken. Mummo makaa mun selän takana ja halaa. Kuulen, kuinka sen hengitys on raskas ja vinkuva. Sillä on heikot kädet ja tunnen itseni niin läskiksi ja massiiviseksi. Vien tilan koko sen talosta.
Koko viikko on ollut kaaosta, sitten tajusin että joko menen mummolle tai sairaalaan, etten tapa itseäni. Äiti on hoitanut tätini tuella muistotilaisuusjuttuja, mä en ole ollut mitään mieltä mistään. Hautajaiset on lauantaina, mummo sanoi että mennään sinne yhdessä. Mä en tiedä, pystynkö.
Sairaslomaa on helmikuun loppuun asti. Mummo sanoi, että maksaa mun sairaalalaskun, jos lupaan mennä maanantaina sinne itseltäni turvaan. Mummolle en voi valehdella, koska se huomaa.
Oon niin yksin niin yksin niin yksin.
Haluan että kaikki loppuu. En tiedä mitä haluan. Tiedän jotain, mutten osaa päättää.
Mummo tekee hyvää maksalaatikkoa, jossa on pulleita rusinoita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti