Oon vaan itkenyt ja huutanut ja itkenyt ja huutanut, saanut paniikkikohtauksia ja hyperventiloinut. Nyt oon niin rankasti lääkitty, että pystyn tekemään jotain muuta, kuin itkemään ja huutamaan.

Tottakai mut pakotettiin oksentamaan ne pillerit, mutta en siltikään pystynyt sanomaan kuulusteluissa että mitä tapahtui, eli olisivat antaneet olla vaan.

Voitte arvata kuka on Vantaalla ja kuka on sairaalassa henkitoreissaan.

"Sun pitää lopettaa tää, ihan oikeasti. Kohta se olet sinä tuolla teholla puukko rinnasta törröttäen."

Isä ja äiti ovat niin paskana, ettei niitä edes haittaa se, että vaellan zombina ympäri niiden kotia ja itken ja vaikeroin. Multa kysytään joskus aina jotain, mutten osaa vastata mihinkään kun heti kun avaan suun, alan itkeä tai huutaa.

En tiedä miten selviän tästä. Ehkä kirjoittamalla, kuten aina ennenkin.