Olen purkanut turhautumiseni elämän kaoottisuudesta ja tyhjyydestä uppoutumalla tulevan lukuvuoden kurssivalintoihin. Huomaan valinneeni paljon kursseja, joita opettaa sellainen proffa, joka on niin himonussittava, että meinaan pyörtyä. Suostuisikohan se panemaan mua ilman, että sen tarvitsisi korruptoituneena nostaa tulevia tenttiarvosanojani? Voisin niinsanotusti antaa ilmaiseksi. Kuolasin sitä oikeastaan koko viime vuoden salaa takarivissä ja jo ensimmäisen kymmenen minuutin aikana sain itseni yleensä sellaisen kiihkon valtaan, että hyvä, kun sain pidettyä itseni kurissa, kasassa ja järjestyksessä. En tiedä kuvittelenko, mutta tämä kyseinen professööör tuntuu pälyilleen suunnilleni, mikä toki voi olla myös oman vilkkaan mielikuvitukseni virhetuotantoa. Toivon, ettei olisi. Sitäpaitsi sormus vasemmassa nimettömässä ei ole ennenkään toimittanut edes hidasteen roolia. Huomenna olisi taas kyseisen herran luento, kiemurtelen jo valmiiksi.

Ollaan T:n kanssa niin sanotusti katkolla. Tai jollain väliajalla. Se muutti työhuoneeseen ja sain omaan käyttööni valtavan parisängyn, jossa yksin nukkuminen on helvetti maan päällä. Eletään muuten normaalisti, mutta fyysistä kontaktia ei juurikaan ole (paitsi eilen nussittiin kyllä suihkussa, lasketaanko se?). Liu'un uhkaavasti kohti D:tä ja vanhat muutkin tuttavat ovat nostelleet päitään puskista. Kotona on pidettävä puhelinta äänettömällä.

Vointi on käsittämättömän huono. Käyn viikottain jutustelemassa, mutten saa enää mistään mitään irti. Kaikenmaailman hoidot ja terapiat tuntuvat imeneen minut kuiviin, enkä jaksa enää pohtia syy-seuraussuhteita tai yhtään mitään muutenkaan. Haluaisin vaan olla, suistua vanhoihin oppimiini tapoihin; amfetamiinia, miehiä, viinaa, lääkkeitä, ylipäätään mitä tahansa päihteitä (buprea) ja kuoleman odottamista.