D on taas Vantaalla. Mä pyörin kotona ja mietin ja pelkään ja itken ja poltan jointin ja juon kaiken, mitä käsiini löydän. Tää on paha. Tää on tosi paha. D soittaa joka päivä, sillä on ikävä mua ja mulla sitä, se sanoi että Kristian käy tsekkaamassa että olen kunnossa. Haluan, että D tulee tsekkaamaan, olenko kunnossa. Se ei onnistu. Mä itken ja itken ja itken.

Ja olen surullinen ja vihainen ja epätoivoinen ja täynnä kaikkia hirveitä tunteita. Joudunko mä sittenkin olemaan yksin, vaan koska D on vitun ajattelematon idiootti?

Nyt kaikki on hiljaista. Mun päässä ei liiku mitään. Mä vaan oon, tuijotan tsunamidokkaria, poltan tupakkaa ja vaan oon.