Viimeisestä postauksesta on jo yli vuosi.

Vuosi,

voi jumalauta. Miten pitkä, mutta lyhyt aika. Jokainen kuluva minuutti on mun elettyä elämää. Mitä olen tehnyt? Ollut töissä, matkustellut, miettinyt opiskelujuttujen jatkamista (haluaisivat mut tohtoriopintoihin, mutta en tiedä onko siitä yleisesti hyötyä/kiinnostaako mua), hengannut perheen kanssa, myynyt mummon mökin ja irtautunut asioista. Miten haluan viettää elämääni jatkossa? Nykyään tuntuu, että jokainen minuutti on niin arvokas, tärkeä... kirkas ja selkeä, kun tiedän, mitä haluan mun elämältä ja tiedän, mitä pitäisi tehdä, että voisin elää sitä. Tekisin näin ja noin ja tällä tavalla, niin kaikki olisi upeaa.

...ja sitten on välillä vodkaa, buprea ja piriä. Koska se kummallinen ontto tyhjyys ei lähde millään vihersmoothieilla, joogalla, vegaaniruualla tai vapaaehtoistyöllä.

Haluaisin repiä sen vitun tyhjiön itsestäni ulos, mutta en keksi muutakaan, kuin sopeutumisen.

Koska en halua enää kuolla.