Kaikki tuntuu niin tyhjältä. Yritän täyttää sitä tyhjää viiltelemällä, polttamalla itseäni, juomalla litratolkulla viiniä, vetämällä kamaa, naimalla. Toisessa hetkessä en halua mitään noista. Välillä yritän täyttää sen kamalan tyhjyyden elämällä normaalia elämää. Yritän rakastaa, ihailla, nauttia - tuntea hyviä tunteita. Mutta kun
mikään
ei
riitä.
Mikään ei täytä sitä rotkoa. Kuilua. Sitä mustaa tyhjyyttä. Se on aina siinä, se kaipuu ja ikävä, jota ei osaa määritellä.
Oksettaa. Syön siis ruokaa.
Oksennan. Sit vedän hitit. Hihaan täl kertaa, ei vittuakaan kiinnosta. Verikokeita, tiedättehän.
Kuuntelen rakkaudentunnustuksia. Annan pillua. En tunne mitään.
Mitään.
Mitään.
Koskaan ei ole mitään.
Gold on the seiling.
Oon lukenut sun koko blogin läpi ja, no, tää tuntuu hölmöltä sanoa kun kirjoitat niin raskaista asioista, mutta kirjoitat upeasti. Sä kirjoitat niin aidosti, inhorealistisesti, niin rehellisesti, että eläydyn väkisinkin joka sanaan.
VastaaPoistaJoitain samoja asioista kanssasi olen kokenut, joitain en. Silti saat ymmärtämään. Toivon sinulle paljon hyvää. Toivon että tyhjyys joskus lakkaa, tai ainakin tuska helpottaa. Elämässä on vain kausia, kausia toisensa perään.
Kiitos ihanasta kommentista. :)
VastaaPoista- S.