Olen painanut 52 kiloa, kun tavoitteeni oli aluksi painaa 60 kiloa. Olin ihan vitun onneton ja läski.
Olen painanut 45 kiloa ja ollut tiputuksessa. Olin vielä onnettomempi ja vielä läskimpi.
Olen painanut 85 kiloa. Olin onneton ja läski.
Olen painanut kaikkea. Olen aina onneton. Ei se ole se paino. Laihduttaminen, lihominen.
Se on vaan Dominokeksejä, litrakaupalla jäätelöä, pussillinen ranskanleipää, paketillinen voita. Se on verta tihkuva kurkku ja sekava olotila, kun ei tiedä onko tyytyväinen siihen, mitä on saanut aikaan, vai haluaisiko vaan tappaa itsensä.
En enää välitä, kuinka paljon painan. Olen luovuttanut. Olen silti ruma ja lihava. Haluaisin syödä, mutten uskalla. Kuinka kauan tätä on kestänyt? 16 vuotta? Sydän sanoi tällä viikolla, että ei kestä. Vietin sairaalassa kaksi päivää, kun rytmihäiriöt oli niin pahoja, että tuntui, että kuolen. Olisinpa kuollut.
Lääkäri sanoi tiistaina, että mulla on ehkä vuosi elinaikaa, jos jatkan tätä rataa. En tiedä, haittaako se, vai onko se vain helpottava tieto? Että olisin kerrankin onnistunut jossain, mitä olen tavoitellut jo niin kauan?
hitto
VastaaPoistaHui. En tiedä, mitä sanoa, vaikka kovasti haluaisin saada sanottua jotain. Olet kovin nuori kuolemaan, olet vielä vuodenkin päästä. Ja voi, kyllä minä tiedän jotakin noista ajatuksista. Ehkäpä on vielä olemassa jotain, minkä vuoksi haluaisit elää kauemmin? Jotain, minkä vuoksi voisit olla armollisempi itsellesi, tuhota itseäsi edes hitusen vähemmän?
VastaaPoista